Pienet lapset, olen tullut puhumaan teille uskosta, sillä monelle usko on vain ulkokuorta, vailla mitään sisältöä.
Monet käyvät kirkossa, rukoilevat ja väittävät uskovansa, mutta jatkavat silti elämistä oman tahtonsa mukaan. He pysyvät synneissään ja alistuvat samoihin paheisiin.
He väittävät olevansa uskovaisia, mutta pysyvät apatisina, välinpitämättöminä ja vailla intohimoa Jumalaa kohtaan.
He kantavat vihaa ja katkeruutta veljiään ja sisariaan kohtaan; he eivät anna anteeksi; he hylkäävät vanhempansa eivätkä välitä muista.
Tosi usko vaatii vakautta, kestävyyttä ja johdonmukaisuutta.
Jos rakastatte Poikaani vilpittömästi, ette voi satuttaa Häntä; ette voi vihata veljiänne ja sisarianne.
Poikani Jeesus tekee kaikkensa, jotta tuntisitte Hänen läsnäolonsa; Hän kulkee kanssanne koko elämänne ajan.
Hän tekee kaikkensa ollakseen näkyvä ja tunnistettavissa kaikessa ympärillänne, mutta te ette näe Häntä.
Hän tekee kaikkensa tullaan kuulluksi lukemattomien tapojen kautta, joilla Hän ilmaisee itsensä, mutta te ette kuule Häntä.
Ja silti Hän on siinä — jokaisella kadunkulmalla, siinä kerjäläisessä, joka ojentaa kätensä teille, siinä iäkkäässä ihmisessä, joka tarvitsee huolenpitoa, siinä hylätyssä lapsessa, joka itkee... — mutta te kävelette vain ohi.
Uskon, rakkaani, on rakennettava rakkauden ja hyväntekeväisyyden, itsensä antamisen sekä materiaalisten, turhien ja hyödyttömien asioiden täydellisen luopumisen varaan.
Pohdikkaa siis tätä viestiä, te jotka haluatte kulkea kanssani, sillä jotta voisitte todella kulkea rinnallani — minun, Jumalan Äidin — teidän on oltava täynnä tätä uskoa, joka kunnioittaa Poikaani.
Tämä on viestini tälle illalle; siunaan teidät Pyhän Kolminaisuuden nimessä ja kannan teitä sydämessäni.
Rakastava Äitinne Maria, Kristillisen Hyväntekeväisyyden Äiti