Pidän teille saarnan juuri sellaisena kuin haluaisin kuulla sen papilta, joka on todella ”kylväjä”:
Rakkaat veljeni,
Tänään aion puhua teille Jumalasta. Kuka Hän on, mitä Hän tekee ja miksi meidän pitäisi rakastaa Häntä enemmän kuin mitään muuta!
Jumala on ennen kaikkea niin poikkeuksellinen Rakkaus, että Hän päätti luoda ihmiskunnan, jotta se voisi tuntea ja rakastaa Häntä; tämä Rakkaus on vaihto Jumalan ja ihmiskunnan välillä — Hän vetää kaiken puoleensa. Mutta mikä tämä Rakkaus on?
Tämä Rakkaus on runsaasti; tämä tarkoittaa, että se täyttää sen henkilön, joka on sen kohde. Eikö ihmiskunta — ja jokainen ihminen erityisesti — halua olla rikas? Kyllä, tietysti haluaa. Olkoon he sitten minun puolellani; tämä Rakkaus on niin rakastavaa! Eikö ihminen halua tulla rakastetuksi? Kyllä, tietysti — rakastettuna oleminen on lohdullista, se on makeaa, se on rikastuttavaa; rakastettuna oleminen tekee ihmisestä onnellisen ja kevyenmielisen, ja se myös kannustaa vastavuoroisuuteen.
Rakastaminen tekee rakastettavaksi, ja kun ihminen todella rakastaa, hän haluaa antaa — antaa itsestään, olla palveluksessa, antaa itsensä kokonaisvaltaisesti. Ihminen ei enää ajattele itseään; me ajattelemme sitä yhtä tai niitä, joita me rakastamme; me palvelemme heitä, jotta heiltä ei puuttuisi mitään, jotta he etenisivät elämässään, jotta heillä olisi hyvät olosuhteet ja hyvät ihmissuhteet, ja jotta he puolestaan välittäisivät eteenpäin sitä, mitä he ovat saaneet, jotta hekin voisivat olla kanavia, joiden kautta hyvyyden etu virtaa muiden luo, rikastuttaen heitä samalla tavalla, ja niin edelleen.
Rakkaus ei ole itsekästä; rakkaus ei ole kostoa — päinvastoin. Se antaa odottamatta mitään vastineeksi; se antaa anteliaasti ja niin paljon kuin voi, löytäen palkkionsa antamansa hyvyyden leviämisestä.
Onlaisempaa on jumalallinen Rakkaus: se rikastuttaa, se leviää, se ei koskaan kuivu. Kun se näyttää kuivuvan, se johtuu siitä, ettei sitä oteta vastaan ja siksi sitä ei anneta eteenpäin.
Veljeni, te luulette usein, etteivätne tunne Jumalaa, mutta rakastaakseen on tunnettava. Tein Itseni tunnetuksi teille syntymällä maan päälle ja opettamalla teitä, ja kaikki ne, jotka kuulivat Minua, rakastivat Minua. Ne, jotka eivät kuulleet Minua — koska he olivat pakkomielteisiä ylpeydestään ja mustasukkaisuudestaan nähdessään Minun valloittavan heidän sydämensä — ne ihmiset sulkivat Rakkauden piirin, enkä voinut viipyä heidän keskellään. Väkijoukot seurasivat Minua; Rakkaus ja opetukset, jotka annoin heille, vangitsivat heidät, ja he puolestaan antoivat eteenpäin sen Rakkauden, jonka he olivat vastaanottaneet.
Näin kristinusko syntyi, johdettuna kreikkalaisesta nimestä ”Christus”, joka tarkoittaa ”Voideltua”. Kristinusko — ja tarkemmin sanottuna katolinen kristinusko, joka tarkoittaa ”yleismaailmallista” — on siis liike, joka yhdistää Jumalan Voidellun opetuslapset, Hänen Olentonsa, jossa Jumala on löytänyt ilonsa ja käskyttänyt teitä kuuntelemaan Häntä (Matt. 17:5).
Kyllä, kuuliaisuus virtaa suoraan rakkaudesta. Kun me rakastamme, me tottelemme sitä, jota rakastamme, koska ihannointme saa meidät haluamaan miellyttää häntä, ja hänen toiveensa ovat käskyjä rakastavalle. Kuuliaisuus virtaa rakkaudesta ja löytyy kokonaisuudessaan kaikista hyveistä. Jumala tahtoo, ja te tottelette Häntä. Tällainen on se hedelmä, jota teidän tulisi tuntea Jumalaa kohtaan, josta olette saaneet kaiken mitä olette, kaiken mitä omistatte ja kaiken mitä rakastatte. Hän on antanut teille lain — kymmenen käskyä — joista jokainen koostuu kahdesta rivistä. Nämä käskyt mahtuvat siis 20 riviin, ja kaikki on siinä sanottu. Niiden muistaminen ei ole vaikeaa, ja niihin tunnollisesti viitaten saavutatte kristillisen täydellisyyden.
Jumala haluaa sinun olevan kuin Hän, jotta Hän voisi pitää sinut ikuisesti Hänen luonaan taivaassa. Kuin isä, niin poika. Hän haluaa tehdä teistä osallisia jumaluudestaan, ja kasteen kautta Hän tekee teistä ”Jumalan lapsia”. Hän vuodattaa yllenne Pyhän Henkensä lahjoja nostaakseen teidät Hänen luokseen, tehdäkseen teistä kaltaisiaan, ja rakkaudesta Häntä kohtaan te otatte kaiken vastaan Häneltä. Hyväksymällä Hänen tahtonsa te osoitat rakkautesi Häntä kohtaan, ja Hän, rakkaudesta sinua kohtaan, haluaa sinun olevan ikuisesti Hänen kuvansa ja kaltaisensa, lähellä Häntä.
Rakkaus antaa ja antaa itsestään, ja te, Hänen luomuksensa, jos rakastatte Häntä, annatte itsenne Hänelle — totellen Häntä rakkaudesta, ja vastavuoroisesti annatte itsenne Hänen luomuksilleen rakkaudesta Häntä kohtaan, koska Hän loi ne ja haluaa niiden hyvän samoin kuin Hän haluaa teidän hyvänne — teidän henkilökohtaisen hyvänne. Ja tämä on rakkaus (caritas), se teologinen hyve, joka tulee Jumalalta ja palaa Jumalalle, ja jota harjoitetaan sekä maan päällä että taivaan ikuisuudessa.
Rakkaus on suurin kaikista hyveistä, koska sen kohteena on Jumala ja koska sitä harjoitetaan sekä maan päällä että taivaassa, kun taas usko ja toivo eivät enää ole olemassa taivaassa: taivaassa ei enää uskota, vaan tiedetään; taivaassa ei enää toivota, vaan omistetaan. Harjoittakaa rakkautta, veljeni, sillä se on suurta Jumalan silmissä; se nostaa teidät Hänen luokseen; se tekee teistä kaltaisiaan, sillä Jumala ei koskaan väsy tekemään teille hyvää.
Tässä on siis muutamalla sanalla uskontonne elintärkeä ydin, joka on varmasti rakkauden uskonto, mutta ennen kaikkea itsensä antamisen uskonto.
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen †. Amen.
Herranne ja Jumalanne
Lähde: ➥ SrBeghe.blog