Tänä aamuna Herra Jeesus kysyi minulta: ”Valentina, tyttäreni, tuletko tänään Yläkammiooni?”
Vastasin: ”Herra Jeesus, haluaisin tulla Yläkammioosi, mutta en ole arvoinen.”
Hän sanoi: ”En kutsuisi sinua, jos et olisi arvoinen. Haluaisin, että lohdutat Minua, olisit läsnäni ja näkisit, kuinka kärsin ihmiskunnan puolesta, kuinka ristiinnaulitsemiseni toistuu.”
Myöhemmin, kun polvistuin kirkossa sunnuntain messun aikana, Herra Jeesus sanoi: ”Älä koske likaiseen rahaan, kun keräys tulee.”
”Heti kun pappi tulee alttarille, tule minun luokseni Yläkammiooni. Mutta ennen kuin tulet, katu kaikkia niitä loukkauksia, joita olet tehnyt Minulle tämän viikon aikana.”
Herramme näkee jokaisen pienen asian. Hän näki, kuinka tunsin oloni masentuneeksi viikon aikana.
Sanoin: ”Herra, olen pahoillani siitä, että tunsin oloni masentuneeksi.”
Oli myös muita pieniä asioita, mutta ne kaikki ovat loukkauksia Herramme edessä.
Hän sanoi: ”Sano katumuksen rukous sydämestäsi ja pyydä Minua olemaan armollinen.”
Tein siis kuten Hän pyysi, ja yhtäkkiä huomasin olevani Hänen Pyhässä läsnäolossaan.
Hän valitti jälleen maailmasta ja sanoi: ”Maailma ei muutu, vaan se vain pahenee ja pahenee. Synnin pimeys peittää maailman horisontin. Ihmiset etsivät vain viihdettä — he eivät huoli sielustaan.”
Sanoin: ”Olen pahoillani, Herra Jeesus, mutta ehkä he eivät ymmärrä. Ehkä Voisit antaa heille enemmän Pyhää Henkeä valaisemaan heidän sielujaan, jotta he ymmärtäisivät.”
Hän sanoi: ”Toivon, että he katuisivat ja tulisivat Luokseni omasta tahdostaan.”
Hän puhui myös sodasta ja kaikesta maailman vaivasta.
Hän sanoi: ”Venäjä. Venäjä ei anna periksi. Se on hyvin itsepäinen.”
Herra Jeesus sanoi: ”Tiedän, että kestät paljon kärsimystä Minun takiani. Arvostan sitä todella. Mutta älä huoli — sinä ja minä astumme Ihmeiden uuteen aikakauteen hyvin pian.”
Sanoin: ”Herra, sanot aina niin. Milloin tuo ihme saapuu?”
”Se saapuu — näet sen kyllä”, Hän sanoi.